Mitä jää kun turha riisutaan?

Mitä jää kun turha riisutaan?

Näin lauloi Jenni ja Kimmo. Ehkä vähän eri kontekstissa mutta hyvä kysymys, kun pohtii ihmisen persoonaa ja sitä, mitä itsestään tuo muille ilmi ja toisaalta mitä jättää historiaan.

Enemmän raflaavaa olisi kysyä, mitä kirjoitetaan muistokirjoitukseen? Sanotaanko, että perheelleen ja tärkeille arvoilleen elänyt tai kenties jotain pinnallisempaa – aina paras automalli ja urallaan kiitävä taituri? Vai ehkä näitä molempia.

Kirjoitin aiemmin, että surettaa ihmiset, jotka täysin elävät uralle. Työ on itsellekin tärkeä osa minuutta mutta koskaan en haluaisi tulla muistetuksi vain hyvänä ja aikaansaavana työtekijänä. Yritän elää kokonaisvaltaista hyvää elämää, olla muille hyvä. Kantaa vastuuni kansalaisena ja luonnon ystävänä. Myötäelää, tuntea empatiaa, ymmärtää näkökulmia, lisäämään rakkautta ja onnea ympärilläni, en näivettämään niitä.

No mikä on vastaus otsikon kysymykseen?

Ennen kaikkea äiti ja vaimo, vähän hullu kanaemo. Itsestään ja toisista huolehtiva, terveellisesti syövä ja aktiivinen. Kodista voimaantuva ja yksinään akkuja lataava.

Ja lisäksi se hyvä työntekijä, joka tekee joka päivä parhaansa omien tavoitteidensa ja työnantajansa menestyksen eteen. Sellainen, joka sulkee työkoneen neljältä rientääkseen tärkeämpien asioiden pariin.

Mitä susta jää kun turha riisutaan?

Tykkäsin 1
Back to Top