Arjen rallia

Arjen rallia

Pesut, pukemiset, syömiset. Joku siivoaa samalla kotia, tyhjentää astianpesukonetta tai viikkaa pyykkiä. Useimmat tyytyy silmien avaamiseen ja kahvin osumiseen mukiin.

Elämä on yhtä tasapainoilua. Varsinkin jos satut käymään töissä. Aamulla tekisi mieli nukkua, tukka sotkussa aamupuuron keittoon.

Sitten kuvioon lisätään lapset. Ihan kuin itsessä ei olisi tarpeeksi. Kerrotaan yllä oleva lasten lukumäärällä. Herätään aiemmin, jotta ehditään. Silti joku kiukuttelee tai hidastelee, jokaisella on oma tahto ja fiilis. Yhtä harmittaa, toista naurattaa. Yhdellä on housut väärin päin jalassa.

Ainiin. Koira.

Se katsoo sivusta tätä härdelliä, joka perheen arkipäivisin valtaa. Vinkaisee kuin muistuttaakseen olemassaolostaan. Makaa ruokakupin vieressä, kantaa remmiä ja vinkuu ulos. Kello tikittää.

Pääset töihin ja hengähdät. Koittaa iltapäivä ja muistat, että olet joskus saanut tujun aivopierun ja ilmoittautunut opiskelemaan. Kaivat kirjat esiin tai valut luennolle. Yrität keskittyä, vaikka takana on jo pitkä päivä. Katsot ulos ja huomaat ajatusten karkaavan.

Ulkona sataa ja lapsi on puistossa. Pyykkivuoret vyöryvät ja roskatkin pitäisi viedä. Hauki on kala ja se koira tahtoo pihalle taas.

Sitten muistat, että parhaiten patterisi lataa reipas treeni. Koet huonoa omaatuntoa kun harjoittelu on jäänyt vähälle. Taputat itseäsi selkään, olet yltäpäältä hiessä, endorfiinihumalassa onnen kukkuloilla. Ulkona hämärtää ja lapsi on edelleen puistossa. Mietit, että kohta joku tekee ilmoituksen.

Apua, läksyt! Toisessa kädessä iltapala, toisessa lyijykynä. Tsempataan, hengitellään. Jätät opettajalle viestin, että loput tehdään huomenna. Toivot, että lapsi pääsee luokaltaan, vaikka ykköset ja kymmenet illalla sekaisin meneekin. Kello tikittää.

Lapsen nukutus, iltapalat, pesut ja pusut, huomisen valmistelut ja taas se koira. Iltasatua lukiessa mietit, että aamulla väsyttää. Tiedät, että juuri päättyneen arkirumban alku on vain muutaman hetken päässä. Pehmeä tyyny ja viileä makuuhuone on synonyymi taivaalle.

Kaiken tämän olet itse toivonut ja saanut. Olet kiitollinen jokaisesta hetkestä. Selviät päivästä, toisesta, vuodesta. Koet huonoa omaatuntoa poissaolohetkistä ja kiireestä. Iloitset yhteisistä nauruista, halauksista, pusuista.

Ja sisimmässäsi pelkäät, että elämä kiitää ohitsesi kun murehdit, kuinka kaikesta tästä selviät.

Tykkäsin 2
Back to Top