Nyt tarvitaan hyvää enemmän kuin koskaan
Jokainen tietää tilanteen mutta vain osa edesauttaa parempaa. Kansalaiset auttavat ikäihmisiä, vanhemmat opettavat lapsiaan ja yritykset tekevät poikkeusolojen keskellä parhaansa. Silti joidenkin
Jokainen tietää tilanteen mutta vain osa edesauttaa parempaa. Kansalaiset auttavat ikäihmisiä, vanhemmat opettavat lapsiaan ja yritykset tekevät poikkeusolojen keskellä parhaansa. Silti joidenkin
Joku saattaa tietää mun jonkinasteisesta fiksaatiosta opiskelun suhteen. Pari vuotta ennen koronaa käväisin puolen vuoden reissun Jyväskylän yliopiston KTM-opinnoissa, kunnes huomasin, ettei
Yhteentörmäyksiltä ja erilaisilta otteluilta ei voi välttyä kun teini-ikä kolkuttelee. Poikanen hakee rajoja ja hiljalleen itsenäistyy. Äidin kanssa on turvallista kinata ja
Ollut ikävä kirjoittamista. Jonkun aikaa koin, ettei ollut mitään sanottavaa. Pää oli niin täynnä työtä ja muuta, ettei sinne jäänyt tilaa uusille ajatuksille saati kaistaa niiden vähäistenkään tulla kirjallisessa muodossa ulos. Sitten elämä puuttui peliin, niin kuin olemme saaneet huomata sen toisinaan tekevän. Sain viime
Katselin männäviikolla telkkarista ohjelmaa, jossa todettiin erään julkisuuden henkilön elävän täydellisen tylsää ja tavallista arkea. Taisin löytää sielunkumppanin, sillä hyvää elämää ei voisi paremmin kuvata. Tällä hetkellä harmaat päivät seuraavat toisiaan. Jonain aamuna saattaa maassa olla vähän lunta, joka on kadonnut viimeistään lounasaikaan. Odotan tosi
Tuli vahva tunne siitä, että pitäisi avata edellistä postausta. Miksi kirjoitin asiasta nyt, vaikka päänäyttämön tapahtumat sijoittuvat vuosien taakse? Kaksi vahvaa syytä. Ensinnäkin alkoholismin (ja kyllä, puhun tietoisesti itse sairaudesta sairaiden ihmisten sijaan) jäljet näkyvät omassa toiminnassani ja ajatuksissani edelleen. Tulen ikuisesti kantamaan mukana muistoja
Nyt on luvassa todella henkilökohtainen kirjoitus. Niin läheltä riipaiseva, että vähän jopa pelottaa. Toisaalta olen jo pitkään halunnut puhua aiheesta isommin ääneen, ja tuoda näkyväksi sitä helvettiä, missä moni lapsi ja vanhempikin, elää. Olen elänyt koko ikäni alkoholin ja sen tuomien haittojen varjossa. Kulkenut vieressä
Niin ne päivät ja viikot vierii. Siitä kaiketi huomaa olevansa jo oikeesti aikuinen. Vaikka mieleltään ikuisesti 27. Se oli mun elämän ikimuistoisin
Olen viimeisen puolen vuoden aikana löytänyt ensirakkauteni uudelleen. Korona pakotti muuttumaan ja ajoi ihmiset juurilleen. Nukuin usein pienenä vaunuissa mummolan parvekkeella ja
Siitä on nyt vajaa kolme viikkoa, kun Väinöltä löytyi diabetes mellitus eli sokeritauti. Tuntuu, että tuosta olisi jo paljon enemmän aikaa, sillä
En todellakaan ole aamuihminen. Ihailen kyllä suunnattomasti sellaisia tyyppejä, jotka heräävät ennen kellonsoittoa, istuvat sängyn laidalla lempeästi itsensä herätellen, juovat rauhassa aamukahvinsa