Nyt tarvitaan hyvää enemmän kuin koskaan
Jokainen tietää tilanteen mutta vain osa edesauttaa parempaa. Kansalaiset auttavat ikäihmisiä, vanhemmat opettavat lapsiaan ja yritykset tekevät poikkeusolojen keskellä parhaansa. Silti joidenkin
Pysy kotona
Kello soi seitsemältä aamulla. Tuntuu, kuin olisin vasta ummistanut silmäni. Kellojen siirtely on yksi typerimmistä asioista mitä tiedän. Kapuan rappuset alakertaan, laitan
Mitä jos en onnistu? Häpeä estää kertomasta.
Joku saattaa tietää mun jonkinasteisesta fiksaatiosta opiskelun suhteen. Pari vuotta ennen koronaa käväisin puolen vuoden reissun Jyväskylän yliopiston KTM-opinnoissa, kunnes huomasin, ettei
Pussillinen salmiakkia sovinnon eleeksi
Yhteentörmäyksiltä ja erilaisilta otteluilta ei voi välttyä kun teini-ikä kolkuttelee. Poikanen hakee rajoja ja hiljalleen itsenäistyy. Äidin kanssa on turvallista kinata ja
Kipu pakotti pysähtymään
Ollut ikävä kirjoittamista. Jonkun aikaa koin, ettei ollut mitään sanottavaa. Pää oli niin täynnä työtä ja muuta, ettei sinne jäänyt tilaa uusille ajatuksille saati kaistaa niiden vähäistenkään tulla kirjallisessa muodossa ulos. Sitten elämä puuttui peliin, niin kuin olemme saaneet huomata sen toisinaan tekevän. Sain viime
Täydellisen tylsää, tavallista arkea
Katselin männäviikolla telkkarista ohjelmaa, jossa todettiin erään julkisuuden henkilön elävän täydellisen tylsää ja tavallista arkea. Taisin löytää sielunkumppanin, sillä hyvää elämää ei voisi paremmin kuvata. Tällä hetkellä harmaat päivät seuraavat toisiaan. Jonain aamuna saattaa maassa olla vähän lunta, joka on kadonnut viimeistään lounasaikaan. Odotan tosi
Taustaa edelliseen, miksi?
Tuli vahva tunne siitä, että pitäisi avata edellistä postausta. Miksi kirjoitin asiasta nyt, vaikka päänäyttämön tapahtumat sijoittuvat vuosien taakse? Kaksi vahvaa syytä. Ensinnäkin alkoholismin (ja kyllä, puhun tietoisesti itse sairaudesta sairaiden ihmisten sijaan) jäljet näkyvät omassa toiminnassani ja ajatuksissani edelleen. Tulen ikuisesti kantamaan mukana muistoja
Alkoholistin läheiset
Nyt on luvassa todella henkilökohtainen kirjoitus. Niin läheltä riipaiseva, että vähän jopa pelottaa. Toisaalta olen jo pitkään halunnut puhua aiheesta isommin ääneen, ja tuoda näkyväksi sitä helvettiä, missä moni lapsi ja vanhempikin, elää. Olen elänyt koko ikäni alkoholin ja sen tuomien haittojen varjossa. Kulkenut vieressä
Perjantaista perjantaihin
Niin ne päivät ja viikot vierii. Siitä kaiketi huomaa olevansa jo oikeesti aikuinen. Vaikka mieleltään ikuisesti 27. Se oli mun elämän ikimuistoisin
Yksin metsässä, ensirakkauteni luona
Olen viimeisen puolen vuoden aikana löytänyt ensirakkauteni uudelleen. Korona pakotti muuttumaan ja ajoi ihmiset juurilleen. Nukuin usein pienenä vaunuissa mummolan parvekkeella ja
Väinön eka kontrollikäynti
Siitä on nyt vajaa kolme viikkoa, kun Väinöltä löytyi diabetes mellitus eli sokeritauti. Tuntuu, että tuosta olisi jo paljon enemmän aikaa, sillä